8/30/2012

Nuorisotyöntekijän tapaaminen

Tänään tuttu nuorisotyön tekijä kirkosta soitti ja pyysi minua käymään
kirkolla. Kun pääsin kirkolle hän ilmoitti että hänellä on ikävää kerrottavaa.
säikähdin sillä en osannut yhtään aavistaa mistä hän aikoisi kertoa.
Lopulta hän kuitenkin pyysi minua istumaan jotta voimme jutella hetken.
Hän aloitti pyytämällä anteeksi koska oli tehnyt minulta salaa jotain.
Sitten hän paljasti että hän oli edellisen keskustelumme
jälkeen ruvennut miettimään sitä kun sanoin että haluan itse mennä pukemaan lapsemme
ja se on lastenklinikan tehon mukaan mahdollista.
Hän oli sitten soittanut patologian laitokselle ja kertonut että olemme tulossa
ensi perjantaina käymään ja pukemaan lapsemme että onko se edes mahdollista sillä
kuolemasta on jo kulunut sen verran aikaa..
Patologian laitokselta oli vastattu että he eivät anna enään kenenkään nähdä lasta
sillä niin kauan kuolemasta on että ruumis ei ole enää sen näköinen että se voitaisiin näyttää.
Hän oli soittanut patologian laitokselle sen takia etten olisi sitten mennyt sinne
siinä uskossa että saankin pukea hänet, se olisi ollut silloin vielä suurempi
pettymys mutta nyt minulla on vielä aikaa sopeutua asiaan.

Rupesin itkemään sillä olin jo etsinyt netistä vaatteet jotka aijoin huomenna tilata
olisin myös halunnut laittaa hänelle tädiltäni saamat villasukat ja lapaset,
mutta vauvamme menee nyt arkkuun pelkässä kapalossa.
Aijon kuitenkin laittaa hänen mukaansa jotain.

Juteltuamme tovin hän sanoi minulle että vaikka tämä kuulostaa kamalalta
niin muista että ruumis oli vain Tinjan maja sillä aikaa kun hän sai viettää
hetken täällä nyt Tinja elää jossain muualla ja ruumis jota olisit
mennyt katsomaan on enää vain pelkkä tyhjä kuori jossa ei ole enää elämää.
Tinjan sielu on vain vaihtanut paikkaa ja jättänyt jälkeensä edellisen "asuinpaikkansa"

Kamalaltahan tuo aluksi kuulostikin mutta tottahan tuo kuitenkin on
tai haluan ainakin niin ajatella että
ei Tinjan sielu ole mihinkään kuollut se vain lähti pois ruumiista
jossa se hetken asusti ja nyt hän katselee meidän touhujamme
jostain kaukaa ja on pieni suojelusenkelimme <3
parempaan paikkaan jotta hän voi nyt katsella minun

10 kommenttia:

  1. Anonyymi8/30/2012

    Oma pappani kuoli nyt kesällä. Näin ruumiin kuolemaa seuraavana päivänä ja kolmen viikon päästä hautajaisissa sanottiin, ettei kannata enää katsoa: ihmisruumis muuttuu tuossa ajassa jo niin paljon, ettei siinä ole enää jäljellä mitään tuttua ja rakasta. Parasta säilyttää edesmenneet muistoissa sellaisina, kuin he todella olivat.

    Voimia teille suureen suruunne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta, olisin kuitenkin toivonut että lastenklinikalta olisivat kertoneet kuinka pitkän aikaa
      ruumista pääsee näkemään jotta olisin saanut edes kerran
      pukea pienoiseni<3

      Poista
  2. Anonyymi8/30/2012

    Noin mäkin olen aina ajatellut, että sielu on se joka tekee ihmisestä sen kuka hän on, eikä ruumis vaikka onkin tietysti osa ihmistä. Tinja on kuolemastaan saakka ollut taivaassa maailman kauneimpana suojelusenkelinänne, ja ruumis on se joka jää tänne maan päälle muistoksi läheisille, jotta sen voi haudata ja käydä sitten muistelemassa haudan äärellä:) Ilman sielua ei ole ihmistä, ja ilman ruumista ihminen on enkeli<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Pitää vain osata ajatella että ruumis
      ei ole enää sama pieni tyttömme jonka sairaalassa hyvästelimme, tyttömme on nyt enkelinä jossain muualla<3

      Poista
  3. Anonyymi9/05/2012

    Voimia teille ihan mielettömästi! Mä luin tän blogin ja itkin :( Teillä on tosi tosi raskasta, mut kovasti tsemppiä ja onneks teil on toisenne <3 En mä osaa oikein sanoa mitään muutaku et kovasti tsemppiä elämään ja toivotaan että suru joskus helpottaa :(

    VastaaPoista
  4. enkeleitä Teille <3

    VastaaPoista
  5. Löysin nyt vasta sattumalta sun blogin. Mä oon todella pahoillani teidän puolestanne. Otan osaa suruunne<3 :'( ku musta jo tuntuu näin pahalta niin en voi käsittääkää miten hriveeltä teistä tuntuu menettää oma tytär :'( Itselläni on 1v3kk ikäinen pieni tyttö Ada, en kestäisi jos häntä ei enään olisikaan. Ja nyt odotan toista ja pelkään todella paljon että jotain vielä tän raskauden aikana käy.Sitä ei varmasti odota itsensä kohdalle käyvän jotain noin hirveää, mutta ei tiedä oikeasti mitä elämä tua tullessaan. Toivon teille kaikkea hyvää ja Tinjalle taivaaseen.Olette mun mielessä<3 :'(

    VastaaPoista
  6. mun pappani kuoli keuhkosyöpään 2011 lokakuussa. Oli vielä hyvässä kunnossa ja 71 vuotias. Vieläkin tietyt kappaleet ja kuvat papasta alkaa itkettää. Näin ensimmäisen kerran papan kuolleena 2viikkoa kuoleman jälkeen. Yksi meidän tuttu joka ei ollut paljon tekemisissä sanoi että näyttää kun se vaan nukkuis siinä arkussa, Mutta ei se siltä näyttänyt kun niin paljon Oltiin tekemisissä ja päivittäin nähtiin niin kyllä sen itse näki että siinä Oli vaan jäljellä enää ne ulkokuoret.. Sinä päivänä sainkin ensimmäisen migreeni kohtauksen, papan näkemisen jälkeen.

    VastaaPoista
  7. mun pappani kuoli keuhkosyöpään 2011 lokakuussa. Oli vielä hyvässä kunnossa ja 71 vuotias. Vieläkin tietyt kappaleet ja kuvat papasta alkaa itkettää. Näin ensimmäisen kerran papan kuolleena 2viikkoa kuoleman jälkeen. Yksi meidän tuttu joka ei ollut paljon tekemisissä sanoi että näyttää kun se vaan nukkuis siinä arkussa, Mutta ei se siltä näyttänyt kun niin paljon Oltiin tekemisissä ja päivittäin nähtiin niin kyllä sen itse näki että siinä Oli vaan jäljellä enää ne ulkokuoret.. Sinä päivänä sainkin ensimmäisen migreeni kohtauksen, papan näkemisen jälkeen.

    VastaaPoista