8/24/2012

On ihmisillä pokkaa!

 Blogistani puhutaan ympäriinsä mutta
mitä liikkuu ihmisten päässä jotka törkeyttään
ja mitään tietämättä kirjoittelevat että en tiedä mitä menetin?
ja vain siksi että satuin juhlimaan syntymäpäiviäni?
Kukaan joka ei ole lastaan menettänyt ei tiedä miltä tämä tuntuu
ja miten pahalta tuntuu lukea tuollaista?
Tottakai mä tiedän mitä mä menetin ! Hulluhan mä olisin
jos mä en ymmärtäisi että menetin sen kaikkein rakkaimman
asian maailmassa mun oman pienen tyttäreni<3
Mulla ei ainakaan tulis mieleenkään arvostella lapsensa
menettäneen tapaa surra ja käsitellä asioita
Mutta onneksi mä en ole tilivelvollinen kenellekkään ja
ihmiset voivat vapaasti olla mitä mieltä olevat yritän
parhaani mukaan olla välittämättä Olisi kuitenkin kiva että
ihmiset tulisivat sanomaan suoraan mulle sen sijaan että arvostelevat
blogiani joillan vauva sivuilla jonne en välttämättä olisi koskaan eksynyt.
Tällä sivustolla voitte siis lukea ja vaikka jakaakkin omat päätelmänne
mun elämästä. Enjoy!
Pääset sivulle tästä

25 kommenttia:

  1. Voisimpa harkita että alan kirjoittamaan blogiani
    vain kutsutuille lukijoille.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi8/24/2012

    Älä välitä noista. Mokomilla ei ole omaa elämää alkuunkaan, valittavat vain kaikille ja kaikesta.

    Otan osaa suureen suruunne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän olla välittämättä vaikka pahaltahan se tuntuu
      surun keskelle lukea tuollaista.

      Poista
  3. Älä välitä. Minusta tekstistäsi huokuu lämpö ja välittäminen. Ja itsekin keskenmenoni jälkeen ihan kunnon kännit vetäisin polttareissani, koin sen jopa olleen vähän tarpeen. Todellakin olisin loukkaantunut, jos minua olisi siitä moitittu. Otan osaa suruunne, voimia tulevaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo onhan pieni irti otto arjesta aina välillä
      tarpeen en vain voi käsittää miten ihmiset jotka eivät ymmärrä että jokainen suree tavallaan.

      Poista
  4. Anonyymi8/24/2012

    Voi, olen niin pahoillani. Tulin itse tänne tuon yläpuolella mainitun linkin (vauva) kautta ja jäin kiinni blogiisi. En voinut lopettaa lukemista... Kiitos kun jaksat jakaa ajatuksiasi, ne koskettaa todella.
    Ihan eniten olen pahoillani ja otan suunnattoman paljon osaa menetyksestänne. Teitä on kohdannut suuri suru, tarvitsette paljon voimia jaksaaksenne. Onneksi teillä on toisenne ja läheisenne. Suru ei lakkaa koskaan, se vaan muuttaa muotoaan hiljaiseksi ikäväksi ja ikuiseksi kaipaukseksi.
    Toiseksi olen pahoillani noiden kaikkitietävien mammojen puolesta, tuolla palstalla kun valitettavasti räävitään ja tiedetään kaikki tai ainakin väitetään mustasta valkoista. Onneksi siellä on myös aikuisia, jotka voivat keskustella asioista terveeseen malliin ja rennosti, siksi siellä toisinaan viihtyykin.

    Hyvää jatkoa sinulle ja miehellesi. Lapsenne on nyt pieni kaunis enkeli jossain ihanassa paikassa.

    terveisin Kirsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa että tykkäsit lukea :) Huomasin että heti kirjoitettua blogiini alkoi vauva sivustolla heti keskustelua siitä onko oikein kirjottaa jotain sopimatonta surevalle. Onneksi on myös ihmisiä jotka ymmärtää.

      Poista
  5. Anonyymi8/24/2012

    Eksyin tänne vauvasivun kautta.
    Ja siellä saa kuraa niskaansa kaikki. Suurin osa varmasti ok, mutta ei tarvita kuin pari pönttöä pilaamaan koko homma :(

    En ole itse menettänyt lasta, toivottavasti en ikinä menetä. Lapsia mulla on 3. Itse en ehkä lähtisi juhlimaan tuossa tilanteessa, mutta miten sen voin tietää kun en ole samaa kokenut. Ja millä oikeudella joku voi sanoa miten pitää surra ja mitä saa / ei saa tehdä. Mielestäni, mikä tahansa mikä tuo lohtua ja iloa sinulle on oikein.

    Olet nuori ja se näkyy tekstistäsi ja saakin näky. Miksi 18-v pitäisi olla kuin 40.v?!? Ja kuitenkin tekstistäsi huokuu rakkaus Tinjaa kohtaa ja olet kokenut paljon tuon ikäiseksi.

    Ihmiset on julmia ja sanat voivat satuttaa aivan hurjasti. Toivottavasti blogisi pysyy julkisena ja idiootit eivät eksy tänne mieltäsi pahoittamaan. Vauva sivuille ei kannata mennä, siellä joillakin tuntuu olevan elämäntehtävänä toisille vinoilu.

    Toivon sinulle voimia, auringonsäteitä ja paljon ilosia hetkiä tulevaisuudessa. Tinja säilyy aina sydämessäsi ja seuraa Taivaan isän luota sinun elämääsi.

    -Sydänkäpy-

    VastaaPoista
  6. Oon tosi pahoillani sun puolesta, että on tollasia ihmisiä jotka puhuu tollasia. Jokaisella on oma tapansa surra ja kaikki tietää että sä oot menettäny rakkaimman ihmisen mitä maailmassa on. Otan osaa suruunne <3

    VastaaPoista
  7. Vauvapalstalla kirjoitetuista asioista ei todellakaan pidä välittää, kuten jo otsikosta huomaakin "onko tämä blogi jo ruodittu" - tarkoituksena oikein haukkua ja saada pahaa mieltä aikaiseksi.

    Jokainen suree omalla tavallaan, ja jos se että sä juhlit syntymäpäiviäsi tuntui sinusta oikealta, niin se on oikein! :) Kukaan ei voi syyttää että sä suret väärällä tavalla!

    Edelleen otan osaa suruunne, ja toivon että sä pystyt sivuuttamaan kaikki nämä paskanpuhujat ja niiden sanat, vaikka ne satuttaakin. Voimahalit sulle ja Nikolle, terveisiä myös Samilta ja pojilta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni! kerro terkkuja takaisin sinne!<3
      Ihmeelisiä ihmisiä kun pitää oikeen vartavasten
      yrittää aiheuttaa pahaa mieltä! Yritän olla paskanpuhujien yläpuolella vaikka helppoa se ei ole :)

      Poista
  8. Enäämpä ei ole mtn "ruodittavaa" sillä koko sivu on poistettu?
    en ainakaan itse saa sitä enää auki :o kenties ylläpito puutunut asiaan?

    VastaaPoista
  9. Anonyymi8/24/2012

    Kun olet kokenut suuren surun ja menettänyt tyttäresi,mikset saisi antaa itsellesi aikaa ja lähteä johonkin muualle, kuin olla vain kotona ja miettiä koko ajan lapsen kuolemaa. Toivon teille voimia surussa! Tuo on varmasti kauheaa. Kaikilla asioilla on jokin tarkoitus vaikkei sitä koskaan saisi tietää. Välillä menee hyvin ja välillä huonosti. Kyllä se elämä hymyilee vaikeidenkin asioiden jälkeen.Muista pyytää apua tässä asiassa, ettet jää yksin pohtimaan asiaa.Ite tehny virheitä kun ei tajunnu pyytää apua kun oli vaikeaa. Tsemiä ja voimia! Lapsellanne on nyt hyvä olla, vaikka ikävänne on varmasti suuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi mä en joudu yksin olemaan vaan on kaikki läheiset tukena surun keskellä, kamalaa tämä on
      ja ikävä on kauhea mutta Tinjan on nyt parempi olla ja se on tärkeää<3

      Poista
  10. Anonyymi8/24/2012

    Inhottavaa että tollaset ilkeät ihmiset ovat ottaneet sunkin blogin puheenaiheeksi, noita paskanpuhujia valitettavasti tuntuu riittävän:/ En ymmärrä miten joku ei huomaa sun teksteistä miten paljon rakastit ja tulet aina rakastamaan Tinjaa. Jos nuo mammat kerta osaavat hommansa niin hyvin, niin haluaisin todella nähdä miten he pysyisivät kasassa sinun asemassasi. Moni ei varmasti kestäisi asioita joita sä olet kokenut, eivätkä nuo tunnu tajuavan kuinka vahva selviytyjä sä olet.
    Surutyö ei tarkoita, että pitäisi itkeä kuukausia neljän seinän sisällä, vaan sitä että suree, mutta samalla koittaa pikku hiljaa päästä taas kiinni elämäänsä. Se että juhlit synttäreitäs ei todellakaan tarkoita ettet surisi tytärtäsi!
    Toivotaan että nuo arvostelijat jättäisivät sut pian rauhaan ja keksisivät jonkin muun ''järkyttävän'' aiheen spekuloitavaksi. Sä ansaitset parempaa kuin arvostelevia kommentteja<3 Paljon jakselemisia sinne teille :) Olit muuten tyrmäävän kaunis sun synttäri-kuvissa! Mistä se sun mekko oli?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Joo eiköhän nuo kohta löydä uusia puheen aiheita toivotaan ainakin. Tilasin mekon Jeans.fi:stä :)

      Poista
  11. Otan osaa ja hurjasti voimia teille <3

    Eksyin tänne muitten blogien kautta ja oli pakko lukassa koko blogi läpi, eikä sitä voinnut itkemättä lukea!!
    Niinku kirjotit, kukaan joka ei ole kokonut samaa, ei voi ymmärtää sitä tuskaa ja surua jota olette joutuneet kokea! Mä olen seurannu mun äitin surua vierestä kun reilu parikyt vuotta sitten menetti vuoden sisällä äidin, veljen ja oman lapsen (ite en ollu syntyn silloin) ja se suru asuu meissä tänä päivänä. Ehkä sen kanssa oppii elämään mutta se ei ikinä häviä!

    Se millä tavalla sä suret asiaa, on sun oma asia.. se ei pitäisi kuulua kelleen muulle. Ite en kerken lukee tota keskusteluu, mutta en voi ymmärtää mikä nykyää ihmisii vaivaa että pitää pienestäkin asiasta valittaa ja saada entistä paskempi olo toiselle!!

    voimahali sulle <3 (ps. jatkan lukijana :))



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3 On varmaan ollut rankkaa seurata
      äitisi surua vierestä. Ainakin olen itse kuullut läheisiltäni että se on hyvin rankkaa kun kokee ettei voi tehdä mtn joka auttaisi toisen oloa, mutta tottahan se tavallaan on ei sille kukaan pysty mitään tekemään mutta se että on läsnä merkitsee paljon.

      Poista
  12. Ihan oikein teit kun lähdit juhlimaan :) Kokemuksesta tiedän, että niin suureen suruun kuin rakkaan menettämiseen ei auta mikään muu kuin aika ja sitä helpottaa hieman se, että saa muuta ajateltavaa. Olen aivan varma, että kuka tahansa joka tietää miltä rakkaan menettäminen tuntuu ovat turvautuneet joko masennuslääkkeisiin, juhlimiseen tai johonkin muuhun vastaavan joka auttaa ahdistuksen tunteeseen.

    Joka viikko eteenpäin on helpompaa, jokainen kuukausi entistä helpompaa ja jokaisena vuotena vielä helpompaa, mutta joka ikinen päivä hän tulee mieleen. Ajan kuluttua ajatteleminen on vain helpompaa. Ja muistoista tulee entistäkin kultaisempia.

    Ihmiset vähättelevät toisten tuskaa, jos eivät tiedä tunnetta. Jokainen tulee joskus menettämään jonkun rakkaansa, mutta toiset kohtaavat menetyksen ennen kuin toiset. Elämä ei ole tasa-arvoista, mutta menetyksen kokemus vahvistaa. :)

    Paljon voimia sulle Saya, hyvä ettet välitä siitä mitä muut ajattelee! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin eihän sitä surua saa pois mielestä jos vaan istuu kotona sitä miettimästä, kun on muuta tekemistä ja saa edes hetkeksi muuta ajateltavaa jaksaa taas yrittää jatkaa elämää eteenpäin. Tuokin on totta että aika kultaa muistot<3
      joskus vielä pystyn ajattelemaan tytärtäni itkemättä ja muistamaan tapahtuneesta kaikkea hyvää kuten tinjan ensimmäistä itkua ja sitä kun sain pitää häntä ensimmäisen kerran sylissä <3 Mutta siihen menee aikaa..

      Kiitos <3

      Poista
  13. Anonyymi9/26/2012

    Eksyin sattumalta blogiisi ja luin sen läpi, itkien menetystäsi. Haluan vain kommentoida, että minusta 18 v synttäreidesi juhliminen oli todella hyvä asia! Ymmärrän täysin miksi niin teit (toisin kuin suurin osa ilmeisesti?). Olen itse menettänyt kolmannessa raskaudessa vauvani ja kun päivätolkulla olin itkenyt lähes 2 viikkoa, lähdin kavereideni kanssa terassille (oli keskikesä). Teki todella hyvää omalle olotilalle "nollata" itsensä ja edes hetkeksi päästä kiinni muuhun elämään! Sen jälkeen surin menetystäni vielä puoli vuotta, jonka jälkeen tummat pilvet vihdoin poistuivat luotani... Unohda en silti koskaan, et varmasti sinäkään! Lopulta sain kolmannenkin lapsemme, nyt 1-vuotias. Toivon sinullekin vielä nyyttiä syliin jonakin päivänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ihanaa kun löytyy ihmisiä jotka ymmärtää ja on kokenut samankaltaisia menetyksiä.. Toivotaan tosiaan että sairaus ei seuraa meitä mahdollisesti uudessa raskaudessa ja saisimme vielä joku päivä pikkuisen vauvan :)

      Poista
  14. Anonyymi11/17/2012

    Löysin blogisi tänään, ja minulle tuli tarve jakaa ajatuksiani surusta. Olen kokenut itse kahden perheenjäsen menetyksen aivan liian aikaisin, ja tullut siihen lopputulokseen, että myös läheisen ihmisen kuoleman jälkeen on oikeus jatkaa elämäänsä ja jopa iloita siitä. Kaikki me suuren murheen kokeneet tiedämme, että suru ei tule katoamaan. Elämä tulee olemaan aaltoliikettä: toisinaan vajoamme pohjaan, sitten nousemme taas pintaan. Pinnalla on pakko haukata happea, koska milloinkaan ei tiedä, millainen myrsky seuraavaksi on tulossa. Voimia sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
  15. Hei eksyin sivuillesi kun olen aloittanut tämän blogin vasta =).
    Itse olen kokenut lapsen menetyksen lapseni kerkesi olla 2 viikon ikäinen ja otan suuresti osaa suruunne.
    itsekkin huomasin kuinka ihmiset voivat olla niin julmia ja tiedän itsekkin sen. niin suurta surua on todella vaikea käsitellä. jokainen käsittelee asian erillailla lapsen kuolema on ihmisille luonnoton asia se on suurin suru minkä voi kokea se shokki, järkytys että lasta ei enään siinä ole. minusta sinä saat iloita, nauraa, nauttia, itkeä, surra se mitä tunnet kaikki on sallittua sitä ei kaikki ymmärrä sanon vaan että tuollaiset ihmiset saisivat hävetä ja miettiä käytöstään ei vaan mee jakeluun tollanen lapsellinen epä kypsä käytös. Voimia paljon.

    VastaaPoista