8/15/2012

Synnytyskertomus

Meillä on ollut niin paljon mietittävää että en ole ehtinyt enkä edes halunnut avata konetta sillä kaikki vauvaamme liittyvä tuo muitstot mieleen ja tarvitsin aikaa ennen kun olen valmis puhumaan asiasta mutta nyt koen että on aika kertoa kaikille koko syntymä tarina niin on helpompaa ettei sitten tarvitse kaikille erikseen selittää joten tästä se alkaa..

Tiistaina 31.7 jouduin naistenklinikalle osastolle seurantaan vauvan sydän ääniä kuunneltiin joka päivä ja jouduin lapsivesipunktioon lapsivesipunkiton tulokset olivat hyvät eikä vammaisuutta lapsella havaittu joten perjantana 3.8  lääkäri tuli kertomaan että koska lapsi on luultavimmin terve täytyy sille antaa mahdollisuus kasvaa kohdun ulkopuolella koska kohdussa kasvu on loppunut.

Meni muutamatunti ja istuin leikkaus salissa 15 lääkärin kanssa ja odotin että niko saisi liittyä seuraamme.
Pääni oli aivan pyörällä kun jokainen lääkäri sorkki minua jostain suunnasta yksi laittoi verenpaine mittaria, yksi desinfioi selkääni yksi yritti laittaa tippaa mutta käteeni tuli tukos ja siihen paisui viinirypäleen kokoinen veripallo joka sitten puhkesi ja sattui aivan mielettömästi! kun tippa vihdoin ja viimein oli saatu alettiin epiduraalia laittamaan.. minua huimasi jo niin paljon että oli pakko olla kyljellään sen laiton aikana
epiduraalin laitto ei sattunut ollenkaan verrattuna tipanlaittoon hyvä että edes tunsin mtn muuta kun pienen piston ja sähköiskumaisen tunteen pepussa. niko sai vihdoin tulla leikkaus saliin, vatsaani kokeiltiin kylmällä paperilla josko se olis puutunut tarpeeksi leikkausta varten.. sitten anestesialääkäri antoi luvan leikata vatsani auki se tuntui ikävältä mutta ei sattunut kunnes sitten vatsaani alettiin venyttää jotta lapsi mahtuisi sieltä ulos ja se SATTUI Vaikeroin ja itkin mutta kyynleliä ei tullut silloin anestesialääkäri tajusi että puudutus ei ollutkaan ihan tehonnut ja lisäsi puudutuksen määrää mutta vaikka puudutusta lisättiin monenmonta kertaa tunsin silti koko ajan kaiken mitä tehtiin mutta se ei sattunut tuntui vain kauhealta.

Sain traumoja sektiosta sillä olin kuvitellut että saan jonkun lääkityksen jotta oloni tuntuisi mukavammalta enkä olisi niin hermostunut mutta kuitenkin olin täysin järjissäni ja puudutuskaan ei poistanut leikkauksen aiheuttamia tuntemuksia. Kun vauva sitten noin 5 min päästä syntyi joutui hän suoraan lämpöpukuun ne pienet itkun parkaisut oli ihaninta mitä olen ikinä kuullut ! Sain nähdä lapseni nopeasti kunnes hän sitten lähti nikon ja lastenlääkäreiden kanssa suoraan lastenklinikalle.

Minä jäin vielä noin 40 minuutiksi ommeltavaksi, oli kamalaa olla yksin tuntemattomien ihmisten seurassa ja peloissaan siitä miten lapseni voi. Onneksi lääkäri joka minut ompeli kiinni jutteli koko ompelun ajan minulle vaikka en edes kuunnellut puoliakaan ajatellessani vauvaani mutta se rentoutti oloani hieman.

Kun sitten minut oli ommeltu lähdimme heräämöön minulla oli kauheat kivut ja pyysin lisää lääkettä varmaan vartin välein.. sitä sainkin mutta mikään ei auttanut minua sattui vain enemmän ja enemmän jopa lääkäri ihmetteli miten paljon lääkettä olen kokooni nähden jo saanut eikä mikään tunnu tehoavan ja koska leikkauksen jälkeen kohtu ei supistele itsekseen joutui lääkäri aina hetken välein painelemaan kohtua vatsan päältä se tuntui niin kamalalta että luulin että siihen kipuun voisi kuolla olihan haavakin ommeltu vasta hetki sitten kiinni ja sitten vatsaa ruvetaan jo painamaan kovasti ! Sain vielä lisää ja lisää lääkettä ja olin juuri nukahtamassa kun niko tuli heräämöön enkä malttanut nukkua vaan halusin kuulla kaiken mitä lastenklinikalta sanottiin  niko kertoi että pikkuinen voi hyvin hän jopa hengitti itse ja oli pontevana pistänyt vastaan kun lääkärit yritti laittaa hänelle letkuja. Lääkäritkin kehuivat että ompa teillä ponteva pieni tyttö.

Emme saaneet tietää pikkuisemme muita mittoja kuin painon joka oli 550g koska hän oli lastenklinikan tehoosastolla niin monien letkujen peitossa että mittojen ottaminen olisi kovin haastavaa. Kun sitten pääsin heräämöstä osastolle pääni oli sekaisin ja oloni kovin tyhjä jo yli puoli vuotta pikkuiseni oli ollut masussani ja nyt se olikin tyhjä eikä hän myöskään saanut olla vierelläni vaan hän oli kokonaan erirakennuksessa aivan tuntemattomien ihmisten seurassa. Kun niko sitten lähti illalla kotiin nukahdin muutamassa minuutissa olihan päivä ollut kovin rankka.

4 kommenttia:

  1. Anonyymi8/15/2012

    Mä toivon teille kaikkee hyvää ja otan osaa<3 en voi edes kuvitella.. Pärjäilkää!

    VastaaPoista
  2. Anonyymi10/04/2012

    Olet urhea. Pärjäile ja huolehdi itsestäsi. Otan osaa <3

    VastaaPoista
  3. Anonyymi3/15/2014

    Ai kauheeta! Miten ne sairaalassa voikin olla niin toheloita niiden tippojensa kanssa. Mun siskolle kun tehtiin sektio, hän sanoi että pahinta oli virtsakatetrin laitto ja pois otto. En ole enää ollenkaan varma uskallanko tulla Suomeen synnyttämään...

    VastaaPoista