8/30/2012

Toivepostaus: Minä & Äiti

Suhteeni omaan äitiini on aina ollut hieman räväkkä,
olen aina pienestä lähtien ollut isin tyttö ja tulen aina olemaan.
Silti vuosi vuodelta äidistä on tullut minulle yhä vain tärkeämpi.

Elämä äitini kanssa ei ole aina ollut mitään ruusuilla tanssimista.
Kun noin 12-13 vuotias
päivät täyttyivät äitini kanssa riitelystä,
mikä on toki murrosiässä normaalia.
En voinut ymmärtää miksi minulla oli kotiin tulo aikoja vaikka ne eivät olleetkaan aikaisin
ja miksi äitini halusi aina tietää missä olin ja kenen kanssa.
En koskaan halunnut tehdä niinkuin äiti toivoi
halusin olla yömyöhään ulkona, salailla asioita, ottaa hatkat kotoa yms.
Halusin aina tehdä juuri sitä mikä ärsyttää äitiäni eniten.
Ehkä hain häneltä alitajuntaisesti huomiota olemalla juuri sellainen kuin olin.
Äitini oli jo ihan loppu toilailujeni kanssa ja mietti mitä hän tekee kanssani.


Tätä kesti noin vuoden kunnes vihdoin tajusin miten paljon
oikeastaan äitiäni rakastan, miksi en antaisi hänen huolehtia minusta
vielä kun hän on täällä minun kanssani. Miksi en voisi kertoa missä olen ja kenen kanssa?
Sillä äitini on aina ollut rento eikä hän koskaan ole ollut mikään ylihuolehtiva,
jos minä olin äidilleni rehellinen ja kiltti hän myös oli minua kohtaan mukava.

Aloin tajuamaan että äiti on oikeastaan ainut ihminen maailmassa
joka ei koskaan jätä minua, ja hän rakastaa minua ehdoitta.
Aloin pikkuhiljaa luottamaan äitiini ja kerroin hänelle kaiken maan ja taivaan väliltä
se oli helpottavaa sillä en koskaan uskonut että meistä voisi tulla niin läheisiä
että voisimme puhua kaikesta, toki äiti on monista asioista hyvin erimieltä
kanssani mutta ei silti tuomitse omia mielipiteitäni asioista.
Kun aloin puhua äidilleni avoimesti myös hän alkoi luottamaan minuun
enemmän ja minulla ei enää ollut kotiin tuloaikoja koska
nyt kun äitiä ei haitannut jos olen myöhään ulkona kunhan vain
pidän puhelimen päällä että hän tavoittaa minut, minua ei enää
edes huvittanut olla yömyöhään kaupungilla tai ystävien kotibileissä.
Luulen että kaikki mikä oli kiellettyä oli silloin pakko tehdä,
heti kun sain luvan tehdä asioita ne ei enää kiinnostanutkaan.

Oli outoa olla äitini kanssa 13 vuotiaana niin hyvissä väleissä
sillä melkeen yksikään kaverini ei ollut äitinsä kanssa yhtä
läheisiä kun me olimme.
Kun muut ystäväni polttivat tupakkaa vanhemmiltaan salaa
minä pystyin kaikessa rauhassa ilman kiinni jäämisen pelkoa
polttamaan sillä pystyin rehellisesti kertomaan äidilleni että poltan.
Kyllähän meillä oli vielä riitoja mutta ei enää samanlaisia
kuin aikaisemmin nykyään osaan arvostaa äitiäni
ja kuunnella hänen mielipiteitään ilman että siitä syntyy riitaa.

Kun tulin raskaaksi äitini sai tietää siitä jopa ENNEN minua!
Tein nimittäin testin ja jätin sen vessaan odottelemaan sillä aikaa kun kävin tupakalla.
Äitini oli sitten käynyt kurkkaamassa sen ja tuli huoneeseeni juuri kun
tulin parvekkeelta hän hymyili vienosti ja arvasin heti hänen ilmeestään
että hän oli nähnyt testin ja että se oli positiivinen!
Tiesin heti että pitäisin lapsen ja ihmettelin miten äitini edes kysyi
aijonko pitää vai tehdä abortin, mutta ehkä äitini vain
säikähti sitä että hänen pikkutyttönsä ei ole enää niin pieni kuin hän
olettaa minun olevan.

Alun vaikeuksien kautta äidistä tuli paras ja luotettavin ystäväni<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti