9/10/2012

Hautajaiset

 Noin kello 9.00 saavuimme malmille, paikalla olivat jo
veljeni ja siskoni ja odottelimme muita.
Olimme kutsuneet vaan perheemme eli siskot, veljet ja niitten puolisot
 ja vanhemmat. Emme halunneet tilaisuudesta isoa
vaan sellaisen intiimin jossa on läsnä vain läheisimmmät.
Vieraita oli tulossa vähän yli 20

Hautajais asuni näytti tältä.
Päätin sittenkin laittaa mekon päälle.


Kun kaikki olivat saapuneet noin 9.15 menimme kappeliin,
jossa tilaisuus jo alkoikin, en voinut olla itkemättä nähdessäni pikkuisen
arkun edessä.
Kanttori alkoi soittamaan alkumusiikkia, jonka jälkeen
pappi lausui muutamia sanoja yhdesssä kirkon
nuorisotyöntekijän kanssa ja lauloimme Jumalan kämmenellä virren,
 tämän jälkeen veimme kukat koristamaan
orvon näköistä arkkua.

Mummi ja Vaari

Kukkien viemisen jälkeen laulettiin vielä yksi virsi ja kuuntelimme
Johanna kurkelan - prinsessa kappaleen.
Sitten pappi siunasi Tinjan ja Niko sai kantaa arkun kärryille
jolla se kuljetettiin hauta paikalle.

 




Niko ja isäni laskivat arkun yhdessä hautaan.


Laskimme kukat haudalle ja lauloimme vielä haudalla
Suojelusenkeli virren/laulun.


Muistelimme vielä hetken aikaa Tinjaa jonka
jälkeen lähdimme muistotilaisuuteen.



Vaihdoin mekon legginseihin ja mustaan toppiin,
jonka jälkeen lähdimme muistotilaisuuteen.



Tinjan muistopöytä, jossa oli Tinjan kastekynttilä,
kukkia, valokuva, ja muistovihko jonne vieraat
saivat kirjottaa.

 Tarjottavana oli kahvia, limua, mustikkapiirakkaa,
mustikkavadelmapiirakkaa, lohivoileipäkakku,
kinkkupiiras, ja jauhelihapiiras.
Muistotilaisuus kesti noin tunnin.

Loppuun vielä kuvia arkusta ennen kun vietiin se
Patologianlaitoksen kautta hautausmaalle


Arkku sisältä



Laitoimme Tinjan mukaan kuvan meistä ja pienen nallen.



 


23 kommenttia:

  1. Kauniit hautajaiset. Iso hali taas sinne, voimia arkeenne. ♥

    VastaaPoista
  2. Itkuhan tässä tuli. Paljon voimia! ♥

    VastaaPoista
  3. Anonyymi9/10/2012

    Tästä se tuska alkaa pikku hiljaa helpottamaan ,koskaan ikävä ei katoa mutta muuttaa muotoaan ja sitä oppii käsittelemään eritavalla. Hyvästit lohduttivat tietyllä tasolla ainakin omalla kohdallani. Vaikka esikoistani on edelleen ikävä <3 ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan osaa esikoisesi puolesta!
      Toivotaan että kohta suru muuttaa muotoaan ja ikävästä tulee toisenlaista ja arki muuttuu normaalimmaksi<3

      Poista
  4. Anonyymi9/10/2012

    Syvimmät osanottoni! Voimia.

    VastaaPoista
  5. Kauniit hautajaiset on ollut. Ja siekin oot ollut todella kauniina.. <3 Äääh, kun osais sanoa jotain järkevää.. Mutta
    paljon voimia vielä kerran. <3

    VastaaPoista
  6. Anonyymi9/10/2012

    Kauniit hautajaiset ja muistotilaisuus<3 Kiva että saitte soitettua Prinsessalle -kappaleenkin kirkossa, se on niin ihana ja koskettava. Paljon jaksamisia teille<3 Uskon että pahin on nyt takana, vaikka teillä onkin tyttöänne kova ikävä.
    (Ja vielä pakko todeta että näytit tosi kauniilta, ja noi sun pidennykset on just hyvän väriset :) Värjäsitkö omat hiuksesi niinkun aiemmin suunnittelit?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3 Toivotaan että pahin on takana ja jatkossa olisi hieman helpompaa!<3
      Joo omat hiukset oli sellaset
      kultaset blondit ja pidennykset hieman oranssihtavat mutta värjäsin molemmat tarkoituksena saada molemmat kultasen blondin
      väriseks mutta tollaset vaaleen ruskeet tuli kun
      noissa kuvissa :) Toiseen blogiini tosiaan kirjoitinkin värjäyskatastrofista ;D ja kyselin
      lukijoilta mikä väri sopii hiuksiini parhaiten.

      Poista
  7. Vielä kerran paljon voimaa teille! <3 Muistotilaisuus ja kirkko osuus oli todella kauniit <3

    VastaaPoista
  8. Anonyymi9/11/2012

    Voi tuli oikein paha olo teidän puolesta, varmaan sanoinkuvaamattoman hirveää menettää lapsensa.. Itkuhan tässä tuli ;( Teillä oli todella kauniit hautajaiset.. Voimia sinulle ja Saya ja Niko.♥
    Osanottoni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3
      Kamalaahan se on en tiedä mitään mikä voisi
      tuntua yhtä pahalta, olo on todella avuton.
      Mutta enköhän opi elämään surun kanssa normaalinkin arjen keskellä, toivotaan ainakin.

      Poista
  9. Osanottoni..♥ Sä olet vahva, kun elät noiden asioiden keskellä, en voinut muuta kun itkeä lukiessani sun blogia. :( Voimia teille♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3 Pakko yrittää olla vahva, muuten tästä
      arjesta selviämisestä ei tulisi mitään ;(

      Poista
  10. Anonyymi9/12/2012

    Itken todella harvoin, mutta kun näin nuo kuvat pienestä arkusta, sinusta ja aivan liian pienenä syntyneestä Tinjasta, minulle tuli aivan valtava suru ja kyyneleet silmiin. Voimia pieni, ota kaikki tuki vastaan mitä saat, älä jää yksin miettimään asioita!!
    T. Random lukija

    VastaaPoista
  11. Anonyymi9/26/2012

    Löytyi blogisi sattumalta ja itkuhan tässä tuli. Voimia teille <3

    VastaaPoista
  12. Anonyymi9/01/2013

    Löysin blogisi sattumalta, ja päätin lukea! Voimia sinulle! <3 tuli tippa linssiin blogiasi lukiessa =(

    VastaaPoista