9/01/2012

Univaikeuksia

Päästyäni sairaalasta kotiin en uskaltanut nukahtaa saatika laittaa
silmiäni kiinni sillä tiesin näkeväni painajaisia tai rupeavani ajattelemaan
ikäviä asioita ja tämän vuoksi itkemään.
Valvoin joka yö aamu kuuteen tai seitsemään ennen kuin
silmäni painuivat väkisin kiinni enkä ehtinyt ruveta
ajattelemaan mitään ennenkuin nukahdin.
Silloin tällöin näin myös painajaisia ja heräsin siihen että
minua ahdisti, itkin, en saanut henkeä, tuntui että kurkkua kuristaa,
ja mitenkään päin ei ollut hyvä olla.
Tätä kesti vähän yli viikko mutta sitten se meni ohi.

Noin viikko sitten tämä tuli taas takaisin, en saa unta
eikä minua oikeastaan huvita edes yrittää nukahtaa sillä tiedän että
joko alan ajattelemaan kaikkea heti silmäni suljettua
tai sitten herään yöllä kamalaan ahdistukseen.

Myöskään ruoka ei ole kunnolla maistunut, Saatan päivässä
syödä vain lautasellisen muroja tai jonkun muun pienen aterian.
Viimeksi kävimme nikon kanssa mäkkärissä syömässä ja minulle
tuli niin huono olo syötyäni happy mealin että en pystynyt edes
ajattelemaan syömistä loppupäivänä.
Näin on käynyt jo muutamia kertoja mutta sitten joukossa
on päiviä jolloin pystyn syömään enempi mutta en silti
yhtä paljoa kuin olen ennen päivän aikana syönyt.

Tottakai tämä on varmaan jonkinlaista oireilua kaiken tapahtuneen
jälkeen, mutta onko tämä enää normaalia?
Olen niin kyllästynyt siihen että
voimani eivät riitä mihinkään sillä en pysty syömään
enkä nukkumaan normaalisti.
Jos olen fyysisesti aivan loppu eivät voimani riitä
myöskään henkisesti kaikesta tapahtuneesta selviytymiseen...


4 kommenttia:

  1. Kyyneleet valuen luin blogin läpi. Tuntuu pahalta.

    Otan osaa.

    Voimia, todellatodellatodella paljon voimia sulle!<3

    VastaaPoista
  2. Anonyymi9/02/2012

    Hei beautiful!
    Kuten jo itsekin totesit, niin ahdistus, univaikeudet ja ruokahaluttomuus johtuvat selkeästi siitä, että sulla on ollut viimeaikoina tosi rankkaa. Noi ''kohtaukset'', joihin heräät yöllä kuullostavat vähän joltain paniikkihäiriöiltä, mutta sekin on ihan ymmärrettävää, oot joutunut kestämään enemmän kuin kenenkään koskaan pitäisi kestää:(
    Tuntuuko susta, että haluisit saada ulkopuolista apua esim. lääkäriltä? Kroppa ei kestä pitkää unettomuutta ja kuten itsekin totesit, alat olla fyysisesti ihan loppu. En tiedä suositteleeko lääkärit tossa tilanteessa esim. jotain nukahtamista helpottavia lääkkeitä, mutta ainakin saisit puhuttua jollekkin ammattilaiselle jolla on varmasti keinot tähänkin:) Tsemppiä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3 Niin olen ajatellut että tällä viikolla kun käymme hakemassa sairaalasta hautaluvan ottaisin asian puheeksi jonkun lääkärin kanssa, jos vaikka
      jollain olisi jonkun näkönen keino helpottamaan oloa :)

      Poista