10/18/2012

Lapsensa menettäneet äidit!

Te jotka olette samassa tilanteessa kuin mekin,
eli olette menettäneet lapsenne.
Onko lapsen kuolemalle todettu jokin syy esim. sairaus,
 meillä kun oli tämä parantamaton gracile-syndrooma?
Oletteko päässeet jatkotutkimuksiin ?
Minkälaisia tutkimuksia teille on tehty?

Toivottavasti mahdollisimman moni saman kokenut vastaisi,
Jännittää niin kovin mennä tutkimuksiin kun en edes tiedä
minkälaisia tutkimuksia aijotaan tehdä.. :(

10 kommenttia:

  1. Anonyymi10/18/2012

    Loysin blogisi ja tarinasi koskettaa kovasti, koska mekin menetimme vauvamme melko samoihin aikoihin. Aarteemme syntyi 10.8 (rv 37+6) ja menehtyi 19.8. Taustalla oli sydanvika, mutta kuolemansyy silti tuntematon, sydan vain ei jaksanut enaa lyoda. Meille ei ole tarjottu mitaan tutkimuksia, mutta laakarit ovat tarjonneet meille mahdollisuutta menna takaisin sairaalalle ja kysella poikaamme hoitaneilta laakareilta ja kirurgeilta kysymyksia yms. Luultavaa on, etta seuraavassa raskaudessa on aikaistettu rakenneultra, jonka tekee erikoistunut laakari.
    Jos haluat vertaistukea, kysya jotakin tai ihan mita tahansa, kirjoitathan sahkopostiosoitteesi vastauksena viestiini, ja otan sinuun yhteytta. En halua yksityiskohtia jakaa kaikkien silmien nahden netissa.

    Paljon voimia ja iloisia paivia elamaanne! Muistot ja suru ei koskaan lahde, koskaan emme unohda, mutta naidenkin asioiden kanssa me opimme elamaan, vaikka joskus tie nayttaa hyvin pimealta ja kiviselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Olen todella pahoillani teidän puolesta, ymmärrän todella miltä sinusta tuntuu.
      Meille tarjottiin myöskin tuota mahdollisuutta mennä Sairaalaan juttelemaan lääkäreiden kanssa mutta emme
      ole pystyneet.. Jouduin kuitenkin siellä käymään, sillä hain kastekynttilän + muita Tinjalle kuuluvia tavaroita.. Otti koville mennä teho-osastolle ja nähdä ne pienen pienet vauvat jotka siellä vielä taistelevat elämästään<3 En tiedä mitä kysyisin tai ilmeneekö minulla kysyttävää mutta tässä silti sähköposti osoitteeni :) Saya.love@hotmail.com :)

      Poista
  2. Anonyymi10/19/2012

    Pisti silmää uusimmassa kodinkuvalehdessä oleva artikkeli, jossa nainen menetti kaksi lastaa nuorina. Lueppa se. Ei ole väärin haaveilla uudesta lapsesta. Toivon niin paljon että te joskus saisitte terveen lapsen vierellenne. Lapset saadaan, niitä ei tehdä. Se on hyvä muistaa. Kivaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää yrittää etsiä tuo lehti käsiini! Olisikohan netissä mahdollisesti tuota artikkelia? Kiitos me toivomme sitä myös<3 Olemme päättäneet että tutkimusten jälkeen lapsi saa tulla jos on tullakseen, riippuen tietenkin tutkimusten tuloksista, mutta väkisin emme kuitenkaan yritä sillä siitä seuraa turhaa surua jos koko ajan vain odottaa ja yrittää eikä siitä huolimatta tulekkaan raskaaksi. :) Mukavaa syksyä myös sinulle :)

      Poista
  3. Anonyymi10/20/2012

    Joo luulen ettei netissä ole,mutta kirjastosta aina löytyy.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi1/04/2013

    Olen itse joutunut vuosi sitten keskeyttämään raskauden ku masussa asuvalla asukilla oli angefalia, eli otsasta ylös päin puuttui pääkallo ja isot aivot. Lapsi olisi voinut sisälleni kuolla, tai synnytyksessä meistä molemmat taikka synnyttyään olisi elänyt 2 minuutista maximissaan 4 kuukautta. Joten tuon pienen viattoman tytön synnytin viikolla 13 :(. Oli pieni, joku 3-7 cm pieni. Elikkä jatkotutkimuksissa olin tosiaan helsingissä, siellä ultrattiin lisää ja lääkäreiden kanssa keskusteltiin. :)

    VastaaPoista
  5. Anonyymi12/22/2013

    Lapsen menetys on sellainen asia mitä kenenkään ei kuuluisi kokea. Itsekkin olen kokenut tuon kamaluuden 2kertaa ja vielä samana vuonna. Kohdunsuuni oli vaan alkanut avautumaan maaliskuussa 2013 ja synnytin pienen pojan rv21+2,21.3.13 klo 21.10 joka ei jaksanut elää,kuoli synnytykseen, Poika oli terve ja mitään syytä ei löytynyt..3kk tämän päivän jälkeen huomasin olevani raskaana,olin onnellinen sekä peloissani..Tämäkään raskaus ei mennyt toivotusti,vaan minulla todettiin paha kohtutulehdus ja 26.11.13 rv23+4 synnytin 510g tytön joka eleli k7 osastolla melkeen yhdeksän päivää,kunnes keuhkot pettivät ja pienokaisemme nukkui meidän syliin<3 Surua ei osaa sanoin kuvailla,se helpottaa jossain vaiheessa ja sen kanssa oppii elämään,mutta koskaan ei unohdu. Olemme vanhempia kahdelle enkelille,Kevinille sekä Jasminelle<3

    VastaaPoista
  6. Anonyymi4/27/2015

    Minä ja mieheni metetimme ensimmäsin muksumme joka syntyi keisarileikauksella noin 6viikkoo etuajassa se synty 17.4.15 ja nukkun pois 18.4.15. Tää on hirveetä tuskaa kuinka mitään näin hirveetä voi tapahtua Hyvästi äidin raskas Henna äiti raskastaa sua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan osaa, hirveää miten monet todellisuudessa menettävät lapsensa mutta tästä ei juurikaan mediassa tai muuallakaan puhuta. Sen takia blogin oikeastaan perustin jotta äidit jotka ovat kohdanneet saman löytäisivät vertaistukea. Mihin teidän pieni tyttärenne menehtyi? Voimia tulevaan! Kokemuksella voin kertoa että vain aika auttaa helpottamaan oloa, vaikka aina tuo tuntuu kamalalta sen kanssa oppii elämään vaikka se ei todellakaan tunnu siltä!

      Poista
    2. Anonyymi4/28/2015

      Meidän pikku Henna kuoli siihen kun sen keuhkot oli vain 50% kehittyneet eli liian pienet keuhkot ei ois pystynyt koskaan hegittää itse.

      Poista