2/14/2013

viime ystävänpäivä

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun jännityksen valtaamana aikaisin aamulla ennen
 työharjotteluun lähtöä täysin unenpöppörössä päätin tehdä raskaustestin,
ne olivat piinalliset 5 minuuttia jotka odottelin saadakseni vastauksen kysymykseeni,
"Voisinko todella olla raskaana?"

Kun vihdoin 5min oli kulunut ja nostin tikun käteeni johon oli piirtynyt 2 punaista viivaa
olin onnellinen, Ehkä jopa onnellisempi kuin koskaan ennen sitä olin ollut,
mutta samalla myös hämilläni siitä mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan, Ja miten nuo kaksi
punaista viivaa tulisi muuttamaan koko elämäni täydellisesti.
Se oli paras ystävänpäivä "lahja" jonka olen koskaan saanut tai tulen koskaan saamaan.

Ryntäsin siitä sitten herättelemään nikoa tikkua heilutellen ja varovasti ilmoittaen raskaudesta.
Se oli ihanaa aikaa.. raskausaika, Mulla on niin ikävä sitä masua, niitä potkuja, sukupuolen arvuuttelua,
tulevaisuuden suunnittelua, vauvan vaatteiden näpräämistä, KAIKKEA!
Ja sitäkin enemmän on ikävä omaa pientä rakasta taivaassa<3

16 kommenttia:

  1. Halusin niin paljon tutustuu suhun ? :) olisiko se mitrnkäön mahdollista? Ja haluan että te saatte terveen lapsen sitten kun saatte.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sitä minäkin toivon! :)) Ainahan on mukava tutustua uusiin ihmisiin :)

      Poista
    2. Haluatko minun ja serkkuni blogin?

      Poista
    3. Voisinhan mä sitä käydä kurkkaamassa :)

      Poista
    4. Tää ei oo hyvä böogimut welifeblogi.blogspot.fi

      Poista
  2. Millaisia suunnitelmia teillä on toisen vauvan suhteen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan päätetty että tulee sitten kun on tullakseen, Mikään kiire ei kuitenkaan ole että ollaan otettu ihan rauhallisesti tän asian suhteen :)

      Poista
  3. Sulle on mun blogissa tunnustus!! :)
    http://dayafterday2012.blogspot.fi/2013/03/tunnustus.html

    VastaaPoista
  4. Anonyymi3/18/2013

    toisessa blogissasi kerrot vähänväliä sun juomis reissuista. Oletko mielestäsi/OLISITKO vastuuntuntoinen äiti. Vain reilu puoli vuotta esikoisesi kuolemasta ha huitelet menemään niinkun lasta ei olisi koskaan ollutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime kerralla kirjoitin blogiini että olen lähdässä viihteelle 23.2 eli melkein kuukaus sitten? Joten miten niin vähän väliä, jos käyn kerran kuussa ulkona ja silloinkin otan vain vähän enkä koskaan vedä mitään ympärikännejä? Tottakai asiat olisivat erilailla jos lapseni olisi täällä, silloin kävisin luultavasti vielä harvemmin ulkona. Tekeekö se musta vastuuntunnottoman äidin jos jatkan elämääni enkä vain sure kotona? Luulempa vain että jokainen joka on lapsensa menettänyt jatkaa omaa elämäänsä jossain vaiheessa, Tarkoittaako se sitä että jos minulla on ollut lapsi en saa käydä ollenkaan juomassa/muualla?
      Pitäisikö mun jättää kaikki normaalin 18 vuotiaan elämään kuuluva vain sen takia että mä olen äiti vaikka mun lapsi ei olekkaan täällä? Jos haluan käydä ulkona niin sitten käyn ulkona, kotona ehdin olla sitten jos joskus saamme vielä lapsen.

      Poista
  5. Todella ihana blogi ja osanottoni lapsesta! <3 Ja noita aikasempia kommentteja kun luin, niin mä ainakin arvostan ihmisen vahvuutta jatkaa elämässä eteenpäin. Jos mulle kävisi jotain vastaavaa, toivoisin pystyväni samaan. Niin se lapsikin varmasti toivoo! Jaksamisia!

    VastaaPoista
  6. Anonyymi5/22/2013

    Minkä ikäinen oot? :) oon 19v ja sain just keskenmenon

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon 18 Paljon voimia sulle!<3

      Poista