8/05/2013

Äidin enkelin 1-vuotis syntymäpäivä


From the heavens to the womb to the heavens again,

From the endin' to the endin', never got to begin.

Maybe one day we could meet face to face,

In a place without time and space.

Happy birthday.

Lauantaina tuli tasan vuosi siitä kun rakas tyttäreni syntyi<3 Arvatkaapa vain kuinka haikeeta on muistella aikaa tasan vuosi taaksepäin. Silloin vielä olin mailman onnellisin, olinhan juuri synnyttänyt kauniin lapsen, en voinut kuvitellakaan sinä päivänä että tasan vuosi tästä eteenpäin ja joutuisin viettämään tyttären syntymäpäivää haudalla. Kamalaa miten kaikki ihana voikaan mennä palasiksi vain pienessä hetkessä. Muistan yhä niin elävästi sen kun makasin osastolla tietämättömänä mistään, minulta oli juuri otetttu lapsivesipunktio ja odottelin sen tuloksia nikon kanssa, kun vihdoin lääkäri saapui huoneeseen hän kertoi että synnytys aloitettaisiin jo muutaman tunnin kuluttua. Kun sitten muutama tunti oli kulunut kävelin osastolta leikkaussaliin peloissani mutta samalla niin onnellisena siitä että tämä olisi se hetki kun minusta tulee äiti ja näkisin pienen masuasukin. Leikkaussalissa oli ihan hirveä määrä ihmisiä ja kaikki tekivät minulle jotain. Yksi laittoi verenpainemittaria, toinen laittoi katetria, kolman laittoi tippaa käteeni, neljäs desinfioi selkääni, ja loput huusivat yhteen ääneen erinäisten laitteiden kimpussa. Sitten alettiin laittaa epiduraalia, ja vasta sen jälkeen niko sai astua leikkaussaliin kanssani, pääni oli jo niin sekaisin kaikesta tapahtumista että en edes huomannut nikon tulleen huoneeseen ennenkuin hän siveli hiljaa otsaani ja hiuksiani. Kun vatsani oli kokonaan puutunut alkoi leikkaus, se tunne oli todella ällöttävä kun tunti miten vatsa leikattiin ja miten sit venytettiin auki mutta se ei kuitenkaan sattunut kuin hieman. Anestesia lääkäri päätti kuitenkin laittaa puudutusta lisää vielä 2 kertaa sillä ensimmäinen puudutus ei ollut vaikuttanut tarpeeksi. Kun sitten 5 min kului kuuliin hennon pienen vauvan itkun vatsani lähettyviltä, lääkärit nostivat vauvan pöydälle ja laittoivat hänet avaruuspukuun ja letkuihin. Vasta sen jälkeen sain nähdä pikkuiseni ensimmäistä kertaa, Se tunne oli jotain sanoin kuvaamatonta! Niko lähti lääkäreiden mukaan kuljettamaan vauvaamme lastenklinikalle ja minä jäin vielä ommeltavaksi leikkaus saliin. Vauvamme pituus oli 30cm ja paino 550g pienen pieni kullanmuru<3




Lauantai päivä meni vaihtelevin fiiliksin, koko ajan oli sellainen ahdistava tunne ja itkettikin aika ajoin, yritin kuitenkin pysyä positiivisena ja ajatella että Tinjalla on kaikki hyvin siellä missä hän nyt on. Ikävä ei koskaan katoa, Tinja pyörii mielessäni joka ikinen päivä, joka ikinen päivä ajattelen että tekisin ihan mitä vaan saadakseni lapseni takaisin edes hetkeksi.
Tänään on kulunut tasan vuosi pikkuisemme kuolemasta joka oli elämäni hirvein päivä, en usko että koskaan enää voisin joutua kokemaan niin kamalaa tunnetta kuin tasan vuosi sitten. Koko syntymän ja menehtymisen välinen aika näin vuoden jälkeen on vaikea, en tiedä loppuuko tää kamala tuskan tunne ikinä, mutta en toisaalta haluakkaan sen loppuvan, se vain muistuttaa siitä miten kovasti voikaan rakastaa ja ikävöidä jotain niin kaunista ja pientä ihmistä joka oli kanssamme vain niin pienen hetken verran. <3

20 kommenttia:

  1. Anonyymi8/05/2013

    Onko toi hautakiven kuva tarkoituksella eri?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä eri häh en oiken ymmärtänyt?

      Poista
    2. Ano ei tainnut huomata hautakivessä ollutta laattaa.

      Voimia Saya!

      Poista
    3. Anonyymi8/05/2013

      jos tarkoitat ettei kivessä olisi tinjan nimeä, niin siinä on alhaalla toi laatta ja siinä on se nimi :)

      Poista
  2. Iso halaus ja voimia! <3

    VastaaPoista
  3. voimia ja halaus ♥

    VastaaPoista
  4. Anonyymi8/05/2013

    Hei! Löysin blogisi, kun googlettelin rakenneultraa ja luin sitten teidän rakenneultrasta eteenpäin. Halusin sanoa osanottoni ja toivottavaa voimia ja jaksamista elämään. Olen itse menettänyt vauvan vähän aiemmilla viikoilla ja hän on mielessäni päivittäin, vaikka siitä on aikaa jo viisi vuotta ja olen saanut lapsia hänen jälkeenkin.

    Halaus sinulle.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi8/05/2013

    otan osaa <3 :(

    VastaaPoista
  6. Anonyymi8/08/2013

    Tunnen valtavaa tuskaa koska koin keskenmenon itse hyvin varhaisessa vaiheessa raskautta. Jos suruni on kova niin en voi kuvitellakkaan kuinka sinuun koskee! Voimia teille kaikille vauvansa menettäneille

    VastaaPoista
  7. Anonyymi8/08/2013

    Koin itse keskenmenon hyvin varhaisessa vaiheessa raskautta vasta, kokemani suru ja tuska on kovaa, enkä voi edes ymmärtää kuinka paljon sinuun koskee, näithän lapsesi ja annoit sen kasvaa sisälläsi! Voimia teille kaikille vauvansa menettäneille

    VastaaPoista
  8. Anonyymi8/11/2013

    Otan osaa, toivottavasti saatte vielä terveen lapsen, josta voitte nauttia pidemmän ajan. Onneksi kuitenkin Tinja pysyy teidän muistoissa ikuisesti. <3

    VastaaPoista
  9. Eksyin ihan yllättäin blogiisi ja vaikka itselläni vielä ei lasta ole (eikä ihan vähään aikaan tule, asunhan samaa sukupuolta olevan kihlattuni kanssa), niin tuli kyllä aikamoiset itkut silmään kun luin noita vuoden takaisia merkintöjä Tinjan lyhyeksi jääneestä elämästä. Otan ihan tajuttomasti osaa, olen samanikäinen kuin sinä, ja voin vain kuvitella miten tuskainen vuosi sinulla ja toisella puolikkaallasi on ollut :( Voimia, toivon, että saatte vielä terveen lapsen♥

    VastaaPoista
  10. Hei. Satuin itekki näkeen tämän blogin oliko kaksplussan sivuilla, vaikka oon tän tienny tosi vähän aikaa, mutta oon tätä selannu läpi ja lukenut ja herkkä kun olen niin parit itkutkin tullu! aivan ihana blogi, mutta taas surullinen. Otan aivan hirveesti osaa, eihän tätä voi edes käsittää. :'( Kyllä teillekkin vielä se pieni käärö suodaan <3

    VastaaPoista
  11. Eksyin tänne... sanattomaksi vetää <3 Meidän esikoinen syntyi viitisen vuotta sitten suurin piirtein samankokoisena ja samoilla viikoilla. Alku oli raskasta molemmille ja oltiin molemmat kuolla. Selvitiin hengissä kumminkin.

    Lämmin osanotto ja voimia vielä näin parin vuoden jälkeenkin. Ja myöhästyneet synttärionnittelut Tinjalle pilven reunalle <3

    VastaaPoista
  12. Anonyymi3/22/2015

    Miten noi päivämäärät tuossa Tinjan kyltissä oikein menee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 3.8.12-5.8.12 eli syntynyt 3.pvä ja menehtynyt 5.pvä

      Poista